Vuonokettu Frida: robottirakentaja Gustav ja arvoitus: matka pilvien peittämälle saarelle

Robottirakentaja Gustav löysi ensimmäisen vihjeen. Se kirjattiin näin: keskelle jäätä päättyvät pienet jäljet. Tutkimuspaikka oli raitiovaunun katolla. Ryhmä erotti havainnot, äänet ja avoimet kysymykset toisistaan ennen ensimmäistä arvausta. Vuonokettu Frida antoi tutkimukselle selvän lähtökohdan. Tutkimuksen aihe oli matka pilvien peittämälle saarelle. Robottirakentaja Gustav johti työtä. Ryhmä kirjasi vihjeen keskelle jäätä päättyvät pienet jäljet ja olosuhteen matala talvivalo. Tässä vaiheessa käytetty työväline oli itse tehty tuulimittari, materiaali oli värillistä lasia, ja 4 koetta tallennettiin tunnuksella B19-542.

Robottirakentaja Gustav järjesti mittaukset aamulla, iltapäivällä ja hämärässä. Aikasarjan mittauspaikka oli raitiovaunun katolla, ja sen työväline oli itse tehty tuulimittari. Kolmen tuloksen erot osoittivat ryhmälle uuden tutkimussuunnan. Kenttäloki B19-542 sisälsi tarkan vertailun. Vertailun työväline oli itse tehty tuulimittari, ja vertailuharjoituksena oli eläinten jäljittämistä. Ryhmä mittasi 45 metrin reitin. Reitin mittauspaikka oli raitiovaunun katolla, ja olosuhteena oli matala talvivalo. Lopuksi lapset selittivät, miten vihje keskelle jäätä päättyvät pienet jäljet muutti heidän oletustaan.

Tilanne muuttui yllättäen: kaksi todistajaa muisti asian eri tavoin. Ryhmä keskeytti työn, suojasi paikan ja pyysi neuvoa paikalliselta asiantuntijalta. Turvallisuus asetettiin nopeuden edelle, ja päätöstä ohjasi rehellisyys. Jakso “Matka pilvisaarelle” sai käänteen, kun kaksi todistajaa muisti asian eri tavoin. Robottirakentaja Gustav pysäytti kokeen. Työväline itse tehty tuulimittari siirrettiin sivuun, ja suojausmateriaali oli värillistä lasia. Päätöksessä näkyi tärkeä arvo: rehellisyys.

Vuonokettu Frida seurasi ratkaisevaa koetta. Lapset näyttivät myös epävarmat tulokset ja vastasivat yleisön kysymyksiin. Yksi kysymys muutti tulkintaa. Lopullinen havainto oli valo oli viesti eikä aarre. Koe B19-542 yhdisti kolme asiaa. Vihje oli keskelle jäätä päättyvät pienet jäljet, kokeen harjoituksena oli eläinten jäljittämistä, ja kokeen työväline oli itse tehty tuulimittari. Ratkaisevan mittauksen paikka oli raitiovaunun katolla. Tutkimus johti tähän havaintoon: valo oli viesti eikä aarre. Lämpötila oli 9 °C. Tuulen suunta oli lännestä, ja olosuhde oli matala talvivalo.

Ryhmä testasi ratkaisua vielä viikon ja tallensi tuloksen tunnuksella B19-542. Ohjeet jaettiin avoimesti, ja myös epäonnistunut malli näytettiin. Jakso ”Matka pilvisaarelle” muistutti, että hyvä tutkimus jättää luonnon ehjäksi. Vuonokettu Frida järjesti avoimen esittelyn jaksolle “Matka pilvisaarelle”. Robottirakentaja Gustav esitteli materiaalin värillistä lasia ja tutkimustuloksen: valo oli viesti eikä aarre. Lapset tarkistivat 45 metriä reitistä. Arkisto B19-542 säilytti sekä virheen että ratkaisun. Esittelyn tärkeä arvo oli rehellisyys.