Pohjolan tarinatalo: meloja Hedda ja arvoitus: merestä kuuluva kellomainen ääni

Pohjolan tarinatalo sai aamulla uuden tehtävän. Aiheeksi valittiin merestä kuuluva kellomainen ääni. Meloja Hedda pyysi jokaista lasta kirjaamaan ennustuksensa ennen mittausta, jotta tulos ei muuttaisi muistikuvia jälkikäteen. Pohjolan tarinatalo antoi tutkimukselle selvän lähtökohdan. Tutkimuksen aihe oli merestä kuuluva kellomainen ääni. Meloja Hedda johti työtä. Ryhmä kirjasi vihjeen veteen osoittava kompassi ja olosuhteen kuivia lehtiä nostava tuuli. Tässä vaiheessa käytetty työväline oli taitettava kenttämikroskooppi, materiaali oli vedenkestävää köyttä, ja 2 koetta tallennettiin tunnuksella D18-540.

Kenttälokiin kirjattiin kolme asiaa. Lokin vihje oli veteen osoittava kompassi. Olosuhde oli kuivia lehtiä nostava tuuli. Harjoituksena oli merestä kuuluva kellomainen ääni. Jokainen tulos tarkistettiin kahdesti ennen seuraavaa vaihetta. Kenttäloki D18-540 sisälsi tarkan vertailun. Vertailun työväline oli taitettava kenttämikroskooppi, ja vertailuharjoituksena oli siementen kasvattamista. Ryhmä mittasi 19 metrin reitin. Reitin mittauspaikka oli kelluvan koulupuutarhan luona, ja olosuhteena oli kuivia lehtiä nostava tuuli. Lopuksi lapset selittivät, miten vihje veteen osoittava kompassi muutti heidän oletustaan.

Ensimmäinen koe epäonnistui. Syynä oli tämä: sähkö katkesi mittauksen alkaessa. Meloja Hedda pyysi ryhmää tarkistamaan tuloksen toisesta suunnasta. Virhe ei kadonnut, joten siitä tuli tarinan tärkein uusi vihje. Jakso “Meren kuiskaava kello” sai käänteen, kun sähkö katkesi mittauksen alkaessa. Meloja Hedda pysäytti kokeen. Työväline taitettava kenttämikroskooppi siirrettiin sivuun, ja suojausmateriaali oli vedenkestävää köyttä. Päätöksessä näkyi tärkeä arvo: yhteistyö.

Ratkaisu vaati kaksi havaintopaikkaa. Ensimmäinen paikka oli kelluvan koulupuutarhan luona. Tutkimuksen teema oli merestä kuuluva kellomainen ääni. Meloja Hedda huolehti yhteisestä aikataulusta, ja tietojen yhdistäminen paljasti tuloksen: tähdet ilmoittivat ajan eivätkä suuntaa. Koe D18-540 yhdisti kolme asiaa. Vihje oli veteen osoittava kompassi, kokeen harjoituksena oli siementen kasvattamista, ja kokeen työväline oli taitettava kenttämikroskooppi. Ratkaisevan mittauksen paikka oli kelluvan koulupuutarhan luona. Tutkimus johti tähän havaintoon: tähdet ilmoittivat ajan eivätkä suuntaa. Lämpötila oli 8 °C. Tuulen suunta oli etelästä, ja olosuhde oli kuivia lehtiä nostava tuuli.

Ryhmä testasi ratkaisua vielä viikon ja tallensi tuloksen tunnuksella D18-540. Ohjeet jaettiin avoimesti, ja myös epäonnistunut malli näytettiin. Jakso ”Meren kuiskaava kello” muistutti, että hyvä tutkimus jättää luonnon ehjäksi. Pohjolan tarinatalo järjesti avoimen esittelyn jaksolle “Meren kuiskaava kello”. Meloja Hedda esitteli materiaalin vedenkestävää köyttä ja tutkimustuloksen: tähdet ilmoittivat ajan eivätkä suuntaa. Lapset tarkistivat 19 metriä reitistä. Arkisto D18-540 säilytti sekä virheen että ratkaisun. Esittelyn tärkeä arvo oli yhteistyö.