Luistinseikkailu: luontoystävä Emil ja arvoitus: poikkeuksellisen suuri mustikka

Luontoystävä Emil löysi ensimmäisen vihjeen. Se kirjattiin näin: veteen osoittava kompassi. Tutkimuspaikka oli majakan valohuoneessa. Ryhmä erotti havainnot, äänet ja avoimet kysymykset toisistaan ennen ensimmäistä arvausta. Luistinseikkailu antoi tutkimukselle selvän lähtökohdan. Tutkimuksen aihe oli poikkeuksellisen suuri mustikka. Luontoystävä Emil johti työtä. Ryhmä kirjasi vihjeen veteen osoittava kompassi ja olosuhteen puupinnalla ritisevä huurre. Tässä vaiheessa käytetty työväline oli itse tehty tuulimittari, materiaali oli vedenkestävää köyttä, ja 4 koetta tallennettiin tunnuksella A13-387.

Tutkimus tehtiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen työväline oli itse tehty tuulimittari. Ryhmä vertaili aikaa, suuntaa ja ääntä eikä valinnut näyttävintä tulosta. Kaksi selitystä hylättiin, ja kolmas sopi sekä vihjeeseen että paikalliseen luontoon. Kenttäloki A13-387 sisälsi tarkan vertailun. Vertailun työväline oli itse tehty tuulimittari, ja vertailuharjoituksena oli rytmin harjoittelua. Ryhmä mittasi 39 metrin reitin. Reitin mittauspaikka oli majakan valohuoneessa, ja olosuhteena oli puupinnalla ritisevä huurre. Lopuksi lapset selittivät, miten vihje veteen osoittava kompassi muutti heidän oletustaan.

Työ keskeytettiin, kun vuorovesi nousi taulukkoa aikaisemmin. Nopea ratkaisu hylättiin. Ryhmä siirsi välineet, rajasi turvallisen alueen ja antoi luonnolle aikaa ennen seuraavaa yritystä. Jakso “Kaikkein suurin mustikka” sai käänteen, kun vuorovesi nousi taulukkoa aikaisemmin. Luontoystävä Emil pysäytti kokeen. Työväline itse tehty tuulimittari siirrettiin sivuun, ja suojausmateriaali oli vedenkestävää köyttä. Päätöksessä näkyi tärkeä arvo: oikeudenmukaisuus.

Ratkaisu vaati kaksi havaintopaikkaa. Ensimmäinen paikka oli majakan valohuoneessa. Tutkimuksen teema oli poikkeuksellisen suuri mustikka. Luontoystävä Emil huolehti yhteisestä aikataulusta, ja tietojen yhdistäminen paljasti tuloksen: tuuli kuljetti viestiä saarten välillä. Koe A13-387 yhdisti kolme asiaa. Vihje oli veteen osoittava kompassi, kokeen harjoituksena oli rytmin harjoittelua, ja kokeen työväline oli itse tehty tuulimittari. Ratkaisevan mittauksen paikka oli majakan valohuoneessa. Tutkimus johti tähän havaintoon: tuuli kuljetti viestiä saarten välillä. Lämpötila oli 5 °C. Tuulen suunta oli kaakosta, ja olosuhde oli puupinnalla ritisevä huurre.

Ryhmä testasi ratkaisua vielä viikon ja tallensi tuloksen tunnuksella A13-387. Ohjeet jaettiin avoimesti, ja myös epäonnistunut malli näytettiin. Jakso ”Kaikkein suurin mustikka” muistutti, että hyvä tutkimus jättää luonnon ehjäksi. Luistinseikkailu järjesti avoimen esittelyn jaksolle “Kaikkein suurin mustikka”. Luontoystävä Emil esitteli materiaalin vedenkestävää köyttä ja tutkimustuloksen: tuuli kuljetti viestiä saarten välillä. Lapset tarkistivat 39 metriä reitistä. Arkisto A13-387 säilytti sekä virheen että ratkaisun. Esittelyn tärkeä arvo oli oikeudenmukaisuus.