Pienten keksijöiden liiga: tähtiharrastaja Isak ja arvoitus: poikkeuksellisen suuri mustikka

Jakso ”Kaikkein suurin mustikka” alkoi odottamattomasta havainnosta. Havainto oli keskelle jäätä päättyvät pienet jäljet. Tähtiharrastaja Isak perusti havaintoaseman, ja sen sijainti oli tuulisella saarella. Ryhmä merkitsi muistiin ajan, sään ja jokaisen äänen. Pienten keksijöiden liiga antoi tutkimukselle selvän lähtökohdan. Tutkimuksen aihe oli poikkeuksellisen suuri mustikka. Tähtiharrastaja Isak johti työtä. Ryhmä kirjasi vihjeen keskelle jäätä päättyvät pienet jäljet ja olosuhteen yösateen jättämät jäljet. Tässä vaiheessa käytetty työväline oli itse tehty tuulimittari, materiaali oli vedenkestävää köyttä, ja 3 koetta tallennettiin tunnuksella Z13-386.

Tähtiharrastaja Isak järjesti mittaukset aamulla, iltapäivällä ja hämärässä. Aikasarjan mittauspaikka oli tuulisella saarella, ja sen työväline oli itse tehty tuulimittari. Kolmen tuloksen erot osoittivat ryhmälle uuden tutkimussuunnan. Kenttäloki Z13-386 sisälsi tarkan vertailun. Vertailun työväline oli itse tehty tuulimittari, ja vertailuharjoituksena oli eläinten jäljittämistä. Ryhmä mittasi 26 metrin reitin. Reitin mittauspaikka oli tuulisella saarella, ja olosuhteena oli yösateen jättämät jäljet. Lopuksi lapset selittivät, miten vihje keskelle jäätä päättyvät pienet jäljet muutti heidän oletustaan.

Ensimmäinen koe epäonnistui. Syynä oli tämä: sumu peitti kaikki tutut maamerkit. Tähtiharrastaja Isak pyysi ryhmää tarkistamaan tuloksen toisesta suunnasta. Virhe ei kadonnut, joten siitä tuli tarinan tärkein uusi vihje. Jakso “Kaikkein suurin mustikka” sai käänteen, kun sumu peitti kaikki tutut maamerkit. Tähtiharrastaja Isak pysäytti kokeen. Työväline itse tehty tuulimittari siirrettiin sivuun, ja suojausmateriaali oli vedenkestävää köyttä. Päätöksessä näkyi tärkeä arvo: kuunteleminen.

Ratkaisu vaati kaksi havaintopaikkaa. Ensimmäinen paikka oli tuulisella saarella. Tutkimuksen teema oli poikkeuksellisen suuri mustikka. Tähtiharrastaja Isak huolehti yhteisestä aikataulusta, ja tietojen yhdistäminen paljasti tuloksen: värit näyttivät veden liikkeen. Koe Z13-386 yhdisti kolme asiaa. Vihje oli keskelle jäätä päättyvät pienet jäljet, kokeen harjoituksena oli eläinten jäljittämistä, ja kokeen työväline oli itse tehty tuulimittari. Ratkaisevan mittauksen paikka oli tuulisella saarella. Tutkimus johti tähän havaintoon: värit näyttivät veden liikkeen. Lämpötila oli -6 °C. Tuulen suunta oli idästä, ja olosuhde oli yösateen jättämät jäljet.

Ratkaisua kokeiltiin kolmena eri päivänä. Tähtiharrastaja Isak tallensi kaikki mittaukset tunnuksella Z13-386, myös epäonnistuneen kokeen. Seuraava ryhmä sai näin rehellisen ja hyödyllisen lähtökohdan. Pienten keksijöiden liiga järjesti avoimen esittelyn jaksolle “Kaikkein suurin mustikka”. Tähtiharrastaja Isak esitteli materiaalin vedenkestävää köyttä ja tutkimustuloksen: värit näyttivät veden liikkeen. Lapset tarkistivat 26 metriä reitistä. Arkisto Z13-386 säilytti sekä virheen että ratkaisun. Esittelyn tärkeä arvo oli kuunteleminen.