Keskiyön auringon laboratorio: luontoystävä Emil ja arvoitus: poikkeuksellisen suuri mustikka
”Kaikkein suurin mustikka” on itsenäinen arvoitus maailmassa Keskiyön auringon laboratorio. Juoni etenee vihjeen puuhun koputettu rytmi avulla, ja lopputulosta ohjaa huolenpito. Tämän jakson maailma on Keskiyön auringon laboratorio, ja sen aihe on poikkeuksellisen suuri mustikka.
Ääni ja video ovat lyhyitä esittelyjä. Koko kirjoitettu tarina löytyy alta.
Tarina
Jakso ”Kaikkein suurin mustikka” alkoi odottamattomasta havainnosta. Havainto oli puuhun koputettu rytmi. Luontoystävä Emil perusti havaintoaseman, ja sen sijainti oli kirjaston jääseinän takana. Ryhmä merkitsi muistiin ajan, sään ja jokaisen äänen. Keskiyön auringon laboratorio antoi tutkimukselle selvän lähtökohdan. Tutkimuksen aihe oli poikkeuksellisen suuri mustikka. Luontoystävä Emil johti työtä. Ryhmä kirjasi vihjeen puuhun koputettu rytmi ja olosuhteen kapeina nauhoina puhaltava lumi. Tässä vaiheessa käytetty työväline oli käsin piirretty vuorovesikartta, materiaali oli värillistä lasia, ja 2 koetta tallennettiin tunnuksella E13-365.
Kenttälokiin kirjattiin kolme asiaa. Lokin vihje oli puuhun koputettu rytmi. Olosuhde oli kapeina nauhoina puhaltava lumi. Harjoituksena oli poikkeuksellisen suuri mustikka. Jokainen tulos tarkistettiin kahdesti ennen seuraavaa vaihetta. Kenttäloki E13-365 sisälsi tarkan vertailun. Vertailun työväline oli käsin piirretty vuorovesikartta, ja vertailuharjoituksena oli vuoroveden mittaamista. Ryhmä mittasi 40 metrin reitin. Reitin mittauspaikka oli kirjaston jääseinän takana, ja olosuhteena oli kapeina nauhoina puhaltava lumi. Lopuksi lapset selittivät, miten vihje puuhun koputettu rytmi muutti heidän oletustaan.
Ensimmäinen koe epäonnistui. Syynä oli tämä: vanha polku oli suljettu sammalen suojelemiseksi. Luontoystävä Emil pyysi ryhmää tarkistamaan tuloksen toisesta suunnasta. Virhe ei kadonnut, joten siitä tuli tarinan tärkein uusi vihje. Jakso “Kaikkein suurin mustikka” sai käänteen, kun vanha polku oli suljettu sammalen suojelemiseksi. Luontoystävä Emil pysäytti kokeen. Työväline käsin piirretty vuorovesikartta siirrettiin sivuun, ja suojausmateriaali oli värillistä lasia. Päätöksessä näkyi tärkeä arvo: huolenpito.
Viimeisessä kokeessa sää, aika ja eläinten liike kirjattiin samaan taulukkoon. Vihje oli puuhun koputettu rytmi. Ryhmä yhdisti tulokset ja teki seuraavan johtopäätöksen: kartta kuvasi ääniä eikä paikkoja. Koe E13-365 yhdisti kolme asiaa. Vihje oli puuhun koputettu rytmi, kokeen harjoituksena oli vuoroveden mittaamista, ja kokeen työväline oli käsin piirretty vuorovesikartta. Ratkaisevan mittauksen paikka oli kirjaston jääseinän takana. Tutkimus johti tähän havaintoon: kartta kuvasi ääniä eikä paikkoja. Lämpötila oli -6 °C. Tuulen suunta oli lounaasta, ja olosuhde oli kapeina nauhoina puhaltava lumi.
Ratkaisua kokeiltiin kolmena eri päivänä. Luontoystävä Emil tallensi kaikki mittaukset tunnuksella E13-365, myös epäonnistuneen kokeen. Seuraava ryhmä sai näin rehellisen ja hyödyllisen lähtökohdan. Keskiyön auringon laboratorio järjesti avoimen esittelyn jaksolle “Kaikkein suurin mustikka”. Luontoystävä Emil esitteli materiaalin värillistä lasia ja tutkimustuloksen: kartta kuvasi ääniä eikä paikkoja. Lapset tarkistivat 40 metriä reitistä. Arkisto E13-365 säilytti sekä virheen että ratkaisun. Esittelyn tärkeä arvo oli huolenpito.
Tarina harjoittaa lähdekritiikkiä, yhteistyötä, perustelua ja vastuullista luonnon tutkimista. Tärkeä arvo on huolenpito.
Keskustelkaa
- Mikä havainto paikasta kirjaston jääseinän takana haastaisi parhaiten tehtävän E13-365 ensimmäisen selityksen?
- Miten ryhmä voisi tarkistaa toisena päivänä, että kartta kuvasi ääniä eikä paikkoja piti paikkansa tehtävässä E13-365?
- Mitä lasten pitäisi selittää seuraavalle ryhmälle tehtävän E13-365 jälkeen ja miksi?
Tehtävä
- Piirrä kolme mahdollista selitystä. Vihje: puuhun koputettu rytmi.
- Tee lyhyt uutinen löydöstä E13-365 ja erottele tieto arvauksesta.
- Piirrä paikka ennen suojausta ja sen jälkeen. Paikka: kirjaston jääseinän takana.