Revontuliakatemia: meloja Hedda ja arvoitus: poikkeuksellisen suuri mustikka

Meloja Hedda löysi ensimmäisen vihjeen. Se kirjattiin näin: katajalta tuoksuva tyhjä rasia. Tutkimuspaikka oli verstaan takahuoneessa. Ryhmä erotti havainnot, äänet ja avoimet kysymykset toisistaan ennen ensimmäistä arvausta. Revontuliakatemia antoi tutkimukselle selvän lähtökohdan. Tutkimuksen aihe oli poikkeuksellisen suuri mustikka. Meloja Hedda johti työtä. Ryhmä kirjasi vihjeen katajalta tuoksuva tyhjä rasia ja olosuhteen kaukainen lautan äänimerkki. Tässä vaiheessa käytetty työväline oli linnunlaulun tallennin, materiaali oli värillistä lasia, ja 3 koetta tallennettiin tunnuksella A13-361.

Meloja Hedda järjesti mittaukset aamulla, iltapäivällä ja hämärässä. Aikasarjan mittauspaikka oli verstaan takahuoneessa, ja sen työväline oli linnunlaulun tallennin. Kolmen tuloksen erot osoittivat ryhmälle uuden tutkimussuunnan. Kenttäloki A13-361 sisälsi tarkan vertailun. Vertailun työväline oli linnunlaulun tallennin, ja vertailuharjoituksena oli kartan piirtämistä. Ryhmä mittasi 29 metrin reitin. Reitin mittauspaikka oli verstaan takahuoneessa, ja olosuhteena oli kaukainen lautan äänimerkki. Lopuksi lapset selittivät, miten vihje katajalta tuoksuva tyhjä rasia muutti heidän oletustaan.

Ensimmäinen koe epäonnistui. Syynä oli tämä: vuorovesi nousi taulukkoa aikaisemmin. Meloja Hedda pyysi ryhmää tarkistamaan tuloksen toisesta suunnasta. Virhe ei kadonnut, joten siitä tuli tarinan tärkein uusi vihje. Jakso “Kaikkein suurin mustikka” sai käänteen, kun vuorovesi nousi taulukkoa aikaisemmin. Meloja Hedda pysäytti kokeen. Työväline linnunlaulun tallennin siirrettiin sivuun, ja suojausmateriaali oli värillistä lasia. Päätöksessä näkyi tärkeä arvo: yhteistyö.

Ratkaisevassa kokeessa kaikilla oli oma tehtävä. Meloja Hedda vastasi työvälineestä. Työväline oli linnunlaulun tallennin. Muut seurasivat aikaa, eläimiä ja säätä. Lopullinen havainto oli tämä: valo oli viesti eikä aarre. Koe A13-361 yhdisti kolme asiaa. Vihje oli katajalta tuoksuva tyhjä rasia, kokeen harjoituksena oli kartan piirtämistä, ja kokeen työväline oli linnunlaulun tallennin. Ratkaisevan mittauksen paikka oli verstaan takahuoneessa. Tutkimus johti tähän havaintoon: valo oli viesti eikä aarre. Lämpötila oli -8 °C. Tuulen suunta oli koillisesta, ja olosuhde oli kaukainen lautan äänimerkki.

Ryhmä testasi ratkaisua vielä viikon ja tallensi tuloksen tunnuksella A13-361. Ohjeet jaettiin avoimesti, ja myös epäonnistunut malli näytettiin. Jakso ”Kaikkein suurin mustikka” muistutti, että hyvä tutkimus jättää luonnon ehjäksi. Revontuliakatemia järjesti avoimen esittelyn jaksolle “Kaikkein suurin mustikka”. Meloja Hedda esitteli materiaalin värillistä lasia ja tutkimustuloksen: valo oli viesti eikä aarre. Lapset tarkistivat 29 metriä reitistä. Arkisto A13-361 säilytti sekä virheen että ratkaisun. Esittelyn tärkeä arvo oli yhteistyö.