Pohjolan tarinatalo: kartantekijä Aila ja arvoitus: sinetöity puulaatikko

Kartantekijä Aila löysi ensimmäisen vihjeen. Se kirjattiin näin: vain kuunvalossa näkyvä kartta. Tutkimuspaikka oli majakan valohuoneessa. Ryhmä erotti havainnot, äänet ja avoimet kysymykset toisistaan ennen ensimmäistä arvausta. Pohjolan tarinatalo antoi tutkimukselle selvän lähtökohdan. Tutkimuksen aihe oli sinetöity puulaatikko. Kartantekijä Aila johti työtä. Ryhmä kirjasi vihjeen vain kuunvalossa näkyvä kartta ja olosuhteen puupinnalla ritisevä huurre. Tässä vaiheessa käytetty työväline oli pieni vedenalainen mikrofoni, materiaali oli vedenkestävää köyttä, ja 2 koetta tallennettiin tunnuksella D09-270.

Ryhmä yritti myös kumota oman suosikkiselityksensä. Työväline oli pieni vedenalainen mikrofoni, ja uusi havainto oli vain kuunvalossa näkyvä kartta. Rehellinen vastatesti esti lapsia seuraamasta väärää reittiä. Kenttäloki D09-270 sisälsi tarkan vertailun. Vertailun työväline oli pieni vedenalainen mikrofoni, ja vertailuharjoituksena oli siementen kasvattamista. Ryhmä mittasi 35 metrin reitin. Reitin mittauspaikka oli majakan valohuoneessa, ja olosuhteena oli puupinnalla ritisevä huurre. Lopuksi lapset selittivät, miten vihje vain kuunvalossa näkyvä kartta muutti heidän oletustaan.

Työ keskeytettiin, kun vanha polku oli suljettu sammalen suojelemiseksi. Nopea ratkaisu hylättiin. Ryhmä siirsi välineet, rajasi turvallisen alueen ja antoi luonnolle aikaa ennen seuraavaa yritystä. Jakso “Puulaatikon salaisuus” sai käänteen, kun vanha polku oli suljettu sammalen suojelemiseksi. Kartantekijä Aila pysäytti kokeen. Työväline pieni vedenalainen mikrofoni siirrettiin sivuun, ja suojausmateriaali oli vedenkestävää köyttä. Päätöksessä näkyi tärkeä arvo: kuunteleminen.

Viimeisessä kokeessa sää, aika ja eläinten liike kirjattiin samaan taulukkoon. Vihje oli vain kuunvalossa näkyvä kartta. Ryhmä yhdisti tulokset ja teki seuraavan johtopäätöksen: arvoitus ratkesi vain kahdesta katselupaikasta. Koe D09-270 yhdisti kolme asiaa. Vihje oli vain kuunvalossa näkyvä kartta, kokeen harjoituksena oli siementen kasvattamista, ja kokeen työväline oli pieni vedenalainen mikrofoni. Ratkaisevan mittauksen paikka oli majakan valohuoneessa. Tutkimus johti tähän havaintoon: arvoitus ratkesi vain kahdesta katselupaikasta. Lämpötila oli -1 °C. Tuulen suunta oli lännestä, ja olosuhde oli puupinnalla ritisevä huurre.

Ryhmä testasi ratkaisua vielä viikon ja tallensi tuloksen tunnuksella D09-270. Ohjeet jaettiin avoimesti, ja myös epäonnistunut malli näytettiin. Jakso ”Puulaatikon salaisuus” muistutti, että hyvä tutkimus jättää luonnon ehjäksi. Pohjolan tarinatalo järjesti avoimen esittelyn jaksolle “Puulaatikon salaisuus”. Kartantekijä Aila esitteli materiaalin vedenkestävää köyttä ja tutkimustuloksen: arvoitus ratkesi vain kahdesta katselupaikasta. Lapset tarkistivat 35 metriä reitistä. Arkisto D09-270 säilytti sekä virheen että ratkaisun. Esittelyn tärkeä arvo oli kuunteleminen.