Tunturipolun ystävät: meloja Hedda ja arvoitus: sumuun kätkeytyvä uusi ystävä

Jakso ”Ystävä sumussa” alkoi odottamattomasta havainnosta. Havainto oli puuhun koputettu rytmi. Meloja Hedda perusti havaintoaseman, ja sen sijainti oli tuulisella saarella. Ryhmä merkitsi muistiin ajan, sään ja jokaisen äänen. Tunturipolun ystävät antoi tutkimukselle selvän lähtökohdan. Tutkimuksen aihe oli sumuun kätkeytyvä uusi ystävä. Meloja Hedda johti työtä. Ryhmä kirjasi vihjeen puuhun koputettu rytmi ja olosuhteen matala talvivalo. Tässä vaiheessa käytetty työväline oli vedenkestävä kenttäkirja, materiaali oli ajopuuta, ja 3 koetta tallennettiin tunnuksella K07-191.

Ryhmä yritti myös kumota oman suosikkiselityksensä. Työväline oli vedenkestävä kenttäkirja, ja uusi havainto oli puuhun koputettu rytmi. Rehellinen vastatesti esti lapsia seuraamasta väärää reittiä. Kenttäloki K07-191 sisälsi tarkan vertailun. Vertailun työväline oli vedenkestävä kenttäkirja, ja vertailuharjoituksena oli vuoroveden mittaamista. Ryhmä mittasi 33 metrin reitin. Reitin mittauspaikka oli tuulisella saarella, ja olosuhteena oli matala talvivalo. Lopuksi lapset selittivät, miten vihje puuhun koputettu rytmi muutti heidän oletustaan.

Ensimmäinen koe epäonnistui. Syynä oli tämä: ryhmän piti työskennellä herättämättä nukkuvaa eläintä. Meloja Hedda pyysi ryhmää tarkistamaan tuloksen toisesta suunnasta. Virhe ei kadonnut, joten siitä tuli tarinan tärkein uusi vihje. Jakso “Ystävä sumussa” sai käänteen, kun ryhmän piti työskennellä herättämättä nukkuvaa eläintä. Meloja Hedda pysäytti kokeen. Työväline vedenkestävä kenttäkirja siirrettiin sivuun, ja suojausmateriaali oli ajopuuta. Päätöksessä näkyi tärkeä arvo: uteliaisuus.

Tunturipolun ystävät seurasi ratkaisevaa koetta. Lapset näyttivät myös epävarmat tulokset ja vastasivat yleisön kysymyksiin. Yksi kysymys muutti tulkintaa. Lopullinen havainto oli puuttuvaa osaa oli käytetty eläimen auttamiseen. Koe K07-191 yhdisti kolme asiaa. Vihje oli puuhun koputettu rytmi, kokeen harjoituksena oli vuoroveden mittaamista, ja kokeen työväline oli vedenkestävä kenttäkirja. Ratkaisevan mittauksen paikka oli tuulisella saarella. Tutkimus johti tähän havaintoon: puuttuvaa osaa oli käytetty eläimen auttamiseen. Lämpötila oli -9 °C. Tuulen suunta oli luoteesta, ja olosuhde oli matala talvivalo.

Lopuksi jokainen kirjoitti yhden asian, josta oli muuttanut mielensä. Vihje puuhun koputettu rytmi, kartta ja vastaukset tallennettiin tunnuksella K07-191. Tarina päättyi uuteen kysymykseen seuraavaa lapsiryhmää varten. Tunturipolun ystävät järjesti avoimen esittelyn jaksolle “Ystävä sumussa”. Meloja Hedda esitteli materiaalin ajopuuta ja tutkimustuloksen: puuttuvaa osaa oli käytetty eläimen auttamiseen. Lapset tarkistivat 33 metriä reitistä. Arkisto K07-191 säilytti sekä virheen että ratkaisun. Esittelyn tärkeä arvo oli uteliaisuus.