Kestävän kehityksen etsivät: luontoystävä Emil ja arvoitus: mitattavia säveliä tuottava lumi

Jakso ”Päivä jolloin lumi lauloi” alkoi odottamattomasta havainnosta. Havainto oli kylmässä lumessa lämmin kivi. Luontoystävä Emil perusti havaintoaseman, ja sen sijainti oli metsän mittauspisteellä. Ryhmä merkitsi muistiin ajan, sään ja jokaisen äänen. Kestävän kehityksen etsivät antoi tutkimukselle selvän lähtökohdan. Tutkimuksen aihe oli mitattavia säveliä tuottava lumi. Luontoystävä Emil johti työtä. Ryhmä kirjasi vihjeen kylmässä lumessa lämmin kivi ja olosuhteen kuivia lehtiä nostava tuuli. Tässä vaiheessa käytetty työväline oli taitettava kenttämikroskooppi, materiaali oli villalankaa, ja 2 koetta tallennettiin tunnuksella O04-105.

Ryhmä yritti myös kumota oman suosikkiselityksensä. Työväline oli taitettava kenttämikroskooppi, ja uusi havainto oli kylmässä lumessa lämmin kivi. Rehellinen vastatesti esti lapsia seuraamasta väärää reittiä. Kenttäloki O04-105 sisälsi tarkan vertailun. Vertailun työväline oli taitettava kenttämikroskooppi, ja vertailuharjoituksena oli rytmin harjoittelua. Ryhmä mittasi 22 metrin reitin. Reitin mittauspaikka oli metsän mittauspisteellä, ja olosuhteena oli kuivia lehtiä nostava tuuli. Lopuksi lapset selittivät, miten vihje kylmässä lumessa lämmin kivi muutti heidän oletustaan.

Työ keskeytettiin, kun lintuparvi tarvitsi vapaan kulkureitin. Nopea ratkaisu hylättiin. Ryhmä siirsi välineet, rajasi turvallisen alueen ja antoi luonnolle aikaa ennen seuraavaa yritystä. Jakso “Päivä jolloin lumi lauloi” sai käänteen, kun lintuparvi tarvitsi vapaan kulkureitin. Luontoystävä Emil pysäytti kokeen. Työväline taitettava kenttämikroskooppi siirrettiin sivuun, ja suojausmateriaali oli villalankaa. Päätöksessä näkyi tärkeä arvo: huolenpito.

Viimeisessä kokeessa sää, aika ja eläinten liike kirjattiin samaan taulukkoon. Vihje oli kylmässä lumessa lämmin kivi. Ryhmä yhdisti tulokset ja teki seuraavan johtopäätöksen: valo oli viesti eikä aarre. Koe O04-105 yhdisti kolme asiaa. Vihje oli kylmässä lumessa lämmin kivi, kokeen harjoituksena oli rytmin harjoittelua, ja kokeen työväline oli taitettava kenttämikroskooppi. Ratkaisevan mittauksen paikka oli metsän mittauspisteellä. Tutkimus johti tähän havaintoon: valo oli viesti eikä aarre. Lämpötila oli -10 °C. Tuulen suunta oli koillisesta, ja olosuhde oli kuivia lehtiä nostava tuuli.

Ratkaisua kokeiltiin kolmena eri päivänä. Luontoystävä Emil tallensi kaikki mittaukset tunnuksella O04-105, myös epäonnistuneen kokeen. Seuraava ryhmä sai näin rehellisen ja hyödyllisen lähtökohdan. Kestävän kehityksen etsivät järjesti avoimen esittelyn jaksolle “Päivä jolloin lumi lauloi”. Luontoystävä Emil esitteli materiaalin villalankaa ja tutkimustuloksen: valo oli viesti eikä aarre. Lapset tarkistivat 22 metriä reitistä. Arkisto O04-105 säilytti sekä virheen että ratkaisun. Esittelyn tärkeä arvo oli huolenpito.